mikaela.github.io/blog/_posts/2015-06-29-minusta.md

---
layout: post
comments: true
title: "Hiukan minusta ja elämästäni"
category: [finnish]
tags: [finnish, elämä, ihmisoikeudet]
redirect_from: /finnish/2015/06/29/minusta.html
published: false
---

_Olen 19-vuotias transsukupuolinen nainen, minulla on Aspergerin oireyhtymä
ja olen aseksuaali. Tämä aiheuttaa minulle kaikenlaisia ongelmia, joista
tulen nyt taas kertoman._

Yritetäämpä kirjoittaa suomeksikin välillä, mutta tuskin tämäkään vaikuttaa
mihinkään, tunnen vain kirjoittavani huonommin ja huonovointisuuteni vuoksi
tässä artikkelissa ei ole minkäänlaista järkeä.

Asun Kotkassa ja olen aina asunut täällä. Olin koulukiusattu tarhasta asti
johtuen erilaisuudestani ja "terveydenhuollon ammattilaiset" tutkivat
poikkeavuuttani.

Kuitenkin vasta 15-vuotiaana yritettyäni itsemurhaa koulukiusaamisen ja
useiden muiden ongelmien (mm. dysforian, vaikken tuntenutkaan koko
sanaa silloin) kuulin vihdoinkin Aspergerin oireyhtymästä ja olevani
ilmiselvä tapaus ja että tämä olisi pitänyt selvittää ajat sitten ja nämä
kaikki piirteet olivat tiedossa jo pikkulapsena, mutta asiantuntijat
eivät osanneet yhdistää niitä toisiinsa.
Loistava esimerkki Kotkan toimivuudesta on tätä edeltänyt
_koulukuraattorin_ diagnoosi "skitsofrenia", vaikkei koulukuraattori
pysty diagnooseja kirjoittamaan, mutta oppilasta on paljon helpompi sanoa
mielisairaaksi, kuin hyväksyä koulussa olevaa kiusaamista.

Seuraava koulu, lisää kiusaamista ja tulen ulos transsukupuolisena
lukuisien itsemurhayritysten jälkeen. Saan lähetteen Helsinkiin
sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle.

Ensin tapaan sairaanhoitajaa kahden viikon välein muutaman kerran, odotan
seuraavaa aikaa lääkärille/psykologille monta kuukautta ja sitten
seuraavaa. Lopputulos: olen vuoden hormonikorvaushoidossa itse, ilman
lääkärin valvontaa _vuoden_ ennen virallista diagnoosia ja reseptiä.

Pelkään kehittäneeni [estyneen persoonallisuuden](https://en.wikipedia.org/wiki/Avoidant_personality_disorder)
kaiken minulle tapahtuneen seurauksena, olen valmistunut ja olen
itsetuhoinen. Olen myöskin vailla psykiatrista hoitoa. En liiku ulkonaa
ellen sitten joudu menemään jollekin sovitulle ajalle tai
vertaistukiryhmään, koska pelkään näkeväni entisiä koulukiusaajia, jotka
laukaisevat minulle kovan ahdistuksen.

Terveydenhuollosta puhuin jo aiemmin, nyt tarkennan sitä lisää. Olen ollut
psykiatrisessa sairaalassa useita kertoja hyötymättä siitä mitenkään,
olen aina vain ollut siellä säilössä jonkin aikaa, ensimmäisellä kerralla
kesäloman ja vähän enemmän, koska psykologi oli lomalla eikä voinut
antaa palautettaan tutkimuksestaan ja (perustelemattoman) käytännön vuoksi
kukaan muu ei sitä voinut tehdä.

Viimeisellä kerralla taas psykiatrisessa sairaalassa kerrottiin minulle
melko suoraan "olet psykoottinen, koska kuvittelet olevasi tyttö".

Tämä ei tosin ole mitään harvinaislaatuista Kotkassa, olen myös ollut
autismisäätiöllä neurologisessa valmennuksessa, missä minulle tehtiin
selväksi, että valmentaja on _oikea nainen_, minä en, jatkuvasti.

Somattisella (ei-psykiatrisella) puolella taas kerran piti hakea Kelalle
jokin lääkärinlausunto ja lääkäri oli aivan hukassa mitä tehdä kanssani.
Olin pukeutunut hameeseen ja minulla oli huulipunaa eikä kukaan moneen
kuukauteen ollut erehtynyt sukupuolestani ja lääkäri sitten alkoi
selittämään puhelimeen miten "tänne tuli tälläinen 1X-vuotias poika"...

Aiemmin sanoin olevani vailla psykiatrista hoitoa. Tämä ei oikeastaan
pidä paikaansa, koska minä olen avohoidossa Kotkan psykiatrisella
poliklinikalla. Tämä tarkoittaa Suomeksi sitä, että siellä työntekijä
höpöttää jotakin omiaan, eikä kiinnitä mitään huomiota minuun tai
ongelmiini eikä ole yhtään kiinnostunutkaan niistä. Asiantuntemus puuttuu
täysin. Edellisellä kerralla yritin kysyä onko mahdollista, että minulla
olisi aiemmin mainittu AvPD, mutta siihenkään ei voinut saada minkäänlaista
vastausta, työntekijä vain luki lausuntoja "kuvittelee olevansa tyttö,
psykoottinen"-lääkäriltä ja lähti kesälomalle.

Entä nyt?

Olen valmistunut eli minua ei sitoisi mikään Kotkaan ellen olisi
transsukupuolinen. Haluaisin hakea jatko-opintoihin Helsinkiin, mutta
minulla on miehen henkilötunnus, joten minut merkittäisiin jokaiseen
tietokantaan miehenä ja koulun nimilistat laittaisivat minut miesten
keskelle.

Muuttaessa minun täytyisi taas tehdä ainakin vuokra-sopimus
vanhalla henkilötunnuksella ja jos vuokranantaja ei osaisi lukea sukupuolta
henkilötunnuksesta, hän alkaisi ihmettelemään henkilötunnuksen vaihtumista.

No miksen minä korjaa henkilötunnusta?

- Lyhyt vastaus: minulla ei ole ihmisoikeuksia siihen.
- Pitkä vastaus: sukupuoli vahvistetaan juridisesti *second opinion*issa,
  jonne tutkimusyksikkö kirjoittaa lähetteen <s>henkilön edettyä vuoden
  vastakkaisen sukupuolin roolissa</s>vuoden diagnoosista jälkeen.
  Tämän lähetteen käsittelyyn ja ajan saamiseen *second opinion*iin taas
  kestää vähintään puolivuotta.

Pientä aikajanaa:

- 2013-10-22 tulin ulos transsukupuolisena IRCssä.
- 2013-11-23 tulin ulos transsukupuolisena muualla netissä mukaanlukien
  Facebookissa.
- 2013-12-30 aloitin hormonikorvaushoidon itse
- 2014-03-20 vaihdoin nimeni virallisesti
  - tämä vaatii todella hyvän tuurin, koska minulta vaadittiin vain
    todistusta sukupuolen tutkimuksessa olemisesta, yleensä tähän
    vaaditaan diagnoosi. Lainasin myös Amnestyn raporttia transihmisten
    ihmisoikeuksista.
- 2014-12-XX sain diagnoosin ja aloitin hormonit virallisesti

TL;DR: en pysty liikkuman ulkona Kotkassa, minulle ei tarjota ammattimaista
terveyden huoltoa enkä pysty muuttamaan pois täältä ennen sukupuoleni
virallista vahvistamista, joka taas tapahtuu hyvällä tuurilla vuoden
2016 aikana.

**TIEDÄN ETTÄ TÄMÄ ARTIKKELI KUULOSTAA HULLULTA, MUTTA EN KOE OLEVANI
KOVIN TERVE SUOMEN TAKIA JA ITSEMURHA ON MINULLE AINOA TIE ULOS TÄSTÄ
LAILLISESTA KIDUTUKSESTA SUKUPUOLI/NEUROLOGISIA VÄHEMMISTÖJÄ KOHTAAN!**

_[Katso myös muut kirjoitukseni elämästäni englanniksi]({{ site.url }}/about#life)_