mikaela.github.io/blog/_posts/2015-06-29-minusta.md

---
layout: post
comments: true
title: "Hiukan minusta ja elämästäni"
category: [finnish]
tags: [finnish, elämä, ihmisoikeudet]
redirect_from: /finnish/2015/06/29/minusta.html
published: false
---

_Olen 19-vuotias transsukupuolinen nainen, minulla on Aspergerin oireyhtymä ja
olen aseksuaali. Tämä aiheuttaa minulle kaikenlaisia ongelmia, joista tulen nyt
taas kertoman._

Yritetäämpä kirjoittaa suomeksikin välillä, mutta tuskin tämäkään vaikuttaa
mihinkään, tunnen vain kirjoittavani huonommin ja huonovointisuuteni vuoksi
tässä artikkelissa ei ole minkäänlaista järkeä.

Asun Kotkassa ja olen aina asunut täällä. Olin koulukiusattu tarhasta asti
johtuen erilaisuudestani ja "terveydenhuollon ammattilaiset" tutkivat
poikkeavuuttani.

Kuitenkin vasta 15-vuotiaana yritettyäni itsemurhaa koulukiusaamisen ja useiden
muiden ongelmien (mm. dysforian, vaikken tuntenutkaan koko sanaa silloin) kuulin
vihdoinkin Aspergerin oireyhtymästä ja olevani ilmiselvä tapaus ja että tämä
olisi pitänyt selvittää ajat sitten ja nämä kaikki piirteet olivat tiedossa jo
pikkulapsena, mutta asiantuntijat eivät osanneet yhdistää niitä toisiinsa.
Loistava esimerkki Kotkan toimivuudesta on tätä edeltänyt _koulukuraattorin_
diagnoosi "skitsofrenia", vaikkei koulukuraattori pysty diagnooseja
kirjoittamaan, mutta oppilasta on paljon helpompi sanoa mielisairaaksi, kuin
hyväksyä koulussa olevaa kiusaamista.

Seuraava koulu, lisää kiusaamista ja tulen ulos transsukupuolisena lukuisien
itsemurhayritysten jälkeen. Saan lähetteen Helsinkiin sukupuoli-identiteetin
tutkimuspoliklinikalle.

Ensin tapaan sairaanhoitajaa kahden viikon välein muutaman kerran, odotan
seuraavaa aikaa lääkärille/psykologille monta kuukautta ja sitten seuraavaa.
Lopputulos: olen vuoden hormonikorvaushoidossa itse, ilman lääkärin valvontaa
_vuoden_ ennen virallista diagnoosia ja reseptiä.

Pelkään kehittäneeni
[estyneen persoonallisuuden](https://en.wikipedia.org/wiki/Avoidant_personality_disorder)
kaiken minulle tapahtuneen seurauksena, olen valmistunut ja olen itsetuhoinen.
Olen myöskin vailla psykiatrista hoitoa. En liiku ulkonaa ellen sitten joudu
menemään jollekin sovitulle ajalle tai vertaistukiryhmään, koska pelkään
näkeväni entisiä koulukiusaajia, jotka laukaisevat minulle kovan ahdistuksen.

Terveydenhuollosta puhuin jo aiemmin, nyt tarkennan sitä lisää. Olen ollut
psykiatrisessa sairaalassa useita kertoja hyötymättä siitä mitenkään, olen aina
vain ollut siellä säilössä jonkin aikaa, ensimmäisellä kerralla kesäloman ja
vähän enemmän, koska psykologi oli lomalla eikä voinut antaa palautettaan
tutkimuksestaan ja (perustelemattoman) käytännön vuoksi kukaan muu ei sitä
voinut tehdä.

Viimeisellä kerralla taas psykiatrisessa sairaalassa kerrottiin minulle melko
suoraan "olet psykoottinen, koska kuvittelet olevasi tyttö".

Tämä ei tosin ole mitään harvinaislaatuista Kotkassa, olen myös ollut
autismisäätiöllä neurologisessa valmennuksessa, missä minulle tehtiin selväksi,
että valmentaja on _oikea nainen_, minä en, jatkuvasti.

Somattisella (ei-psykiatrisella) puolella taas kerran piti hakea Kelalle jokin
lääkärinlausunto ja lääkäri oli aivan hukassa mitä tehdä kanssani. Olin
pukeutunut hameeseen ja minulla oli huulipunaa eikä kukaan moneen kuukauteen
ollut erehtynyt sukupuolestani ja lääkäri sitten alkoi selittämään puhelimeen
miten "tänne tuli tälläinen 1X-vuotias poika"...

Aiemmin sanoin olevani vailla psykiatrista hoitoa. Tämä ei oikeastaan pidä
paikaansa, koska minä olen avohoidossa Kotkan psykiatrisella poliklinikalla.
Tämä tarkoittaa Suomeksi sitä, että siellä työntekijä höpöttää jotakin omiaan,
eikä kiinnitä mitään huomiota minuun tai ongelmiini eikä ole yhtään
kiinnostunutkaan niistä. Asiantuntemus puuttuu täysin. Edellisellä kerralla
yritin kysyä onko mahdollista, että minulla olisi aiemmin mainittu AvPD, mutta
siihenkään ei voinut saada minkäänlaista vastausta, työntekijä vain luki
lausuntoja "kuvittelee olevansa tyttö, psykoottinen"-lääkäriltä ja lähti
kesälomalle.

Entä nyt?

Olen valmistunut eli minua ei sitoisi mikään Kotkaan ellen olisi
transsukupuolinen. Haluaisin hakea jatko-opintoihin Helsinkiin, mutta minulla on
miehen henkilötunnus, joten minut merkittäisiin jokaiseen tietokantaan miehenä
ja koulun nimilistat laittaisivat minut miesten keskelle.

Muuttaessa minun täytyisi taas tehdä ainakin vuokra-sopimus vanhalla
henkilötunnuksella ja jos vuokranantaja ei osaisi lukea sukupuolta
henkilötunnuksesta, hän alkaisi ihmettelemään henkilötunnuksen vaihtumista.

No miksen minä korjaa henkilötunnusta?

- Lyhyt vastaus: minulla ei ole ihmisoikeuksia siihen.
- Pitkä vastaus: sukupuoli vahvistetaan juridisesti *second opinion*issa, jonne
  tutkimusyksikkö kirjoittaa lähetteen <s>henkilön edettyä vuoden vastakkaisen
  sukupuolin roolissa</s>vuoden diagnoosista jälkeen. Tämän lähetteen
  käsittelyyn ja ajan saamiseen *second opinion*iin taas kestää vähintään
  puolivuotta.

Pientä aikajanaa:

- 2013-10-22 tulin ulos transsukupuolisena IRCssä.
- 2013-11-23 tulin ulos transsukupuolisena muualla netissä mukaanlukien
  Facebookissa.
- 2013-12-30 aloitin hormonikorvaushoidon itse
- 2014-03-20 vaihdoin nimeni virallisesti
  - tämä vaatii todella hyvän tuurin, koska minulta vaadittiin vain todistusta
    sukupuolen tutkimuksessa olemisesta, yleensä tähän vaaditaan diagnoosi.
    Lainasin myös Amnestyn raporttia transihmisten ihmisoikeuksista.
- 2014-12-XX sain diagnoosin ja aloitin hormonit virallisesti

TL;DR: en pysty liikkuman ulkona Kotkassa, minulle ei tarjota ammattimaista
terveyden huoltoa enkä pysty muuttamaan pois täältä ennen sukupuoleni virallista
vahvistamista, joka taas tapahtuu hyvällä tuurilla vuoden 2016 aikana.

**TIEDÄN ETTÄ TÄMÄ ARTIKKELI KUULOSTAA HULLULTA, MUTTA EN KOE OLEVANI KOVIN
TERVE SUOMEN TAKIA JA ITSEMURHA ON MINULLE AINOA TIE ULOS TÄSTÄ LAILLISESTA
KIDUTUKSESTA SUKUPUOLI/NEUROLOGISIA VÄHEMMISTÖJÄ KOHTAAN!**

_[Katso myös muut kirjoitukseni elämästäni englanniksi]({{ site.url }}/about#life)_